Don't let up when it's tough

Nyt palataan ajassa taaksepäin ~ kerron vielä viimesistä päivistä ennen lähtöö ja mun lentoreissusta maailman toiselle puolelle!

13.6 oli viimenen nuortenilta ja oli tosi haikee fiilis :'( Mun lähtö oli otettu ihanasti huomioon ja sain muunmuassa kuvassa näkyvät vaahtokarkkimarsipaanilampaat & suklaapatukat joissa lukee "syö tämä kun kaipaat..." ja eri juttuja (Tiinalta, Julialta ja Ilonalta, kiitos tytöt <3), mutakakun, huivin johon kaikki oli kirjottanut jotain ja myöhemmin ihanan kuva-albumin Meeriltä ja Samuelilta <3 kiitos rakkaat! Lauantaina 14.6 mun serkku tuli meille Lohjalta ja mentiin Tampereelle shoppaileen! Ostin viimeset tuliaiset, oon hankkinut J:lle hevosvärityskirjan, A:lle pupupehmolelun, yhteiseks my little pony -värityskirjan, D:lle herra hakkaraisunilelun, vanhemmille marimekon sinisen unikko patalapun ja kintaan, suklaata ja salmiakkia. En oo vieläkään antanut näitä tuliaisia (hups) koska ei oo ollut vielä sopivaa hetkee millon oltais kaikki oltu rauhassa kotona koko porukalla. Hostäiti kyllä tietää että tuliaisia on tulossa, mut lapset ei :D Musta on ollut itseasiassa aika hyvä, etten oo antanut niitä vielä - on ihanaa nähdä, että lapset tykkäs musta alusta saakka ilman että lellin ne heti pilalle. Kivaa yllättää ne pian :) 

Launtai-iltana mentiin syömään porukalla - oli kyl hyvää ruokaa ja paras seura tottakai! Olin niin täynnä kun otin ton ison caesar-salaatin lisäks ristikkoperunat haha.

rakkaat ♥

pakkailua ja tuliaisia

Sunnuntaiaamuna iski ihan kamala paniikki, kun mun rahapussia ei löytynyt mistään! Etin kaikkialta ja mietittiin, olisko se voinut jäädä salille. Lähetin sit kaverille viestiä ja se lupas käydä katsomassa kulkukortilla. Lopulta tuli kuva whatsappiin, missä mun rahapussi näky lukkojen takana salilla. Mikä helpottunut fiilis! Ei vaan tiedetty miten saada se pois sieltä - onneks mun kaverin kaveri on töissä siellä ja se tuli avaan oven. Mulla oli muutenkin paniikki siitä että tänään oikeesti lähden ja pitää vielä pakata loppuun ja hyvästellä jne. Tiina ja Julia tuli kahden aikoihin, kun olin vielä pakkaamassa. Oli niin huvittavaa, kun tytöt kommentoi mun pakkaamisia "toi on turha, et tarvi sitä" haha ja olin vaan "kyllä tarvin"! Muut kaverit saapu vähän myöhemmin: hengailtiin uima-altaalla ja koitin olla miettimättä että tää on viimenen kerta vuoteen kun saan olla näitten huipputyyppien kaa :/ Ei sitä pystynyt tajuamaan hyvästellessä, että ei oikeesti nähdä ikuisuuksiin. 

Kirjotin ton tilapäivityksen matkalla lentokentällä ja itketti. Ei tuntunut yhtään todelliselta, että ihan kohta oon lentokoneessa matkalla toiselle puolelle maailmaa. Olga ja Sanni tuli vielä kattoon mua lentokentälle ja oli tosi surullista hyvästellä ne ja mun vanhemmat :( Sama fiilis kun vaihtoon lähtiessä, viimeks tosin koko perhe oli mukana ja kaikki vaan vollotti :'D

Kun olin hyvästellyt menin turvatarkastuksen läpi ja etsin oikeen lähtöportin. Lensin tosiaan Hong Kongin kautta ja oli huvittavaa kun melkein kaikki puhu zingzong-kieltä mun ympärillä. Eka lento kesti noin 7 tuntia ja meni yllättävän nopeesti (olin aikaeron takia ihan sekasin ja luulin et se kesti 14h :DD). HongKongin lentokentällä olin ihan pihalla mihin mun pitäis mennä. Julian vinkistä tajusin mennä jonottaan transferiin, mut mulla ei ollut kunnollista boarding passia (vaan netistä tulostettu) joten mut ohjattiin check inniin. Hetken päästä tajusin et olin väärän lentoyhtiön jonossa. Lähdin sit pois ja kysyin neuvoa , ne ohjas mut takas jonon päähän. Vähän ajan päästä mua auttanut virkailija tuli mun luo sanoon että Finnairin tiski on tossa. En tiennyt mitä niistä se tarkotti, kun ei näkynyt kunnolla, mutta menin lähemmäks ja huomasin sen. Annoin lipun ja passin ja hetken tutkittuaan toinen virkailija sano ettei sun lento oo Finnairin (no eipä tietenkään, voihan blondimomentti - eihän finnair lennä hongkong-sydney väliä xD) vaan jonkun ekjfedajfod mistä en saanut selvää :D Kiitin ystävällisesti, kävelin eteenpäin ja huomasin jonkun taulun missä oli kengurun kuva ja päättelin, että tää vois olla Australiaan lentävä (clever girl :'D). Menin eteenpäin ja siinä tiskillä odotteli yks aussimies. Ensin se virkailija kysy että missä on joku lappu mun matkatavaroista. Olin ihan whataaa ja sanoin ettei mulla oo sellasta. Sit se näytti mitä tarkotti ja tajusin, et olin saanut sellasen edelliseen lippuun Helsingin lentokentän check innissä. Annoin sit sen ja seuraavaks se kysy viisumista. Sen jälkeen se sano että "you have a wrong visa" mun sydän varmaan pysähty siinä kohtaa.. Ihan kun mulla ei olis ollut viisumin kaa jo tarpeeks ongelmia!! Kyseessä ei kuitenkaan ollut väärä viisumi vaan mun sukunimi oli kirjotettu väärin viisumiin (ä olis pitänyt muuttaa ae:ksi niin kun passissa on..) Sit se sano jotain "no visa, no passport" ja mietin vaan että et voi olla tosissas.. Siinä kohtaa kyllä tuli taas rukoiltua paljon - en uskonut että kaikki muu on järjestynyt ja nyt mun matka jäis tähän. Onneks se aussimies oli siinä, koska sain ajatukset hetkeks muualle kun juttelin sen kaa. Aussiaksentti <33 Virkailija soitti Sydneyyn puhelun ja jonkun ajan päästä sano että se on kunnossa. Halleluja! Olin vaan kiiiitos ja mooikka ja lähdin äkkiä transferiin. Sitten piti mennä vielä turvatarkastuksen läpi, hissillä ylös ja löysin oikeen portin. Mun akku oli kuitenkin ihan dead ja piti saada ladattua kännykkä. Kysyin mistä löytäis latauspisteen, löysin vapaan yhden miehen vierestä ja sit tajusin ettei mulla oo adapteria. Huoh.. Totesin sit että ei tää meekään tähän ja tää ystävällinen mies sano, että ootas hetki - kaivo laukustaan sellasen mihin sai monta latautuun. Voi sitä kiitollisuuden määrää, datasin onnellisena ja kerroin kavereille kaikesta tästä! Otin mun englanninkielisen Raamatun käteen ja aloin lukeen sitä. Avautu tällanen pohdinta raamatunpaikkojen välistä "you get closest to Jesus in the tough times, not the good times. That's when you learn who he is and what he can do to save you". Aamen, siinä hetkessä mut täytti mieletön rauha ja hymyilin vaan onnellisena. Parin tunnin päästä tajusin että taidankin olla väärällä portilla - kävin kysymässä ja se oli vaihdettu. Onneks tajusin, boardingiin oli enää 20min. Kun annoin mun boarding passin virkailijalle, tietokoneen tuli error. Voi että kun pelästyin. Kyseessä oli kuitenkin vaan se, että ne halus antaa mulle viisumin tulostettuna takas. Mietinkin, että tarvinkohan sitä vielä kun se jäi sinne tiskille. Ennen lentokoneeseen pääsyä oli taas vuorossa turvatarkastus (huhhuh), onneks ei ollut mitään ongelmia. Jälkimmäinen lento oli paljon parempi: oli enemmän tilaa, ruoka oli parempaa, lentoemännät ystävällisempiä jne. Pystyin nukkuun jonkun verran ja hiukan oli jännittävää tajuta, et nyt tosiaan oon täällä. Auringonnousu Sydneyn yllä oli niin kaunis <3 Ennen kun pääsin pois lentokentältä piti vielä täyttää joku lappu missä kertoo mitä on tuonut mukanaan ausseihin - jouduin viimeseks jonon päähän ja piti vielä näyttää passi. Pääsin vihdoinkin läpi ja en tiennyt yhtään mistä löytäisin mun matkalaukun kun liukuhihnoja oli niin paljon. Se kuitenkin löyty aika pian! Oli kyl niin helpottunut olo kun selvisin kaikesta.

Apua, tulipas tästä pitkä selitys! Maanantaina oli mun ensimmäinen kunnollinen työpäivä ja oli kyl vaikein mahdollinen, koska mulla oli kaikki kolme lasta hoidettavana. Yleensä vaan A ja D, kahtena päivänä vaan nuorin. Lapset oli kaikenlisäks vielä kipeenä ja vähän huonolla tuulella, mikä teki vielä vaikeempaa. Ei oltu vielä käyty kunnolla läpi rutiinia tai kaikkee mitä saa ja ei saa tehdä. Nooo tytöt tietysti innostu maalaan ja suttas kaikki paikat: pöydän, pehmustetut tuolit, vaatteensa, vessan jne. Oli tosi kiva siivota ympäriinsä niitten jälkiä, kun ne ei kuunnellut. Siivosin melkein kaikki paikat ennen kun vanhemmat tuli. Hostäiti ei kuitenkaan ollut tyytyväinen, koska ne ei olis saanut maalata ja se oli kieltänyt tyttöjä menemästä leikkihuoneeseen, mikä oli ihan sotkussa (ainut huone jota en ehtinyt siivoon). Muuten selvisin kuitenkin mielestäni hyvin ekaks päiväks! Tiistaiaamu oli kuitenkin kaikista pahin: tuntu että tein kaiken väärin ja olin niin stressaantunut edellisen päivän takia. Mulla oli ihan kamala olo ja tuntu etten tuu selviään tästä. Jälleen kerran tuli osuva raamatunpaikka (päivittäinen s-postiin saapuva) "Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi. Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo. Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot "Ylös!" ja hän auttaa nöyrtyväistä." (Job 22:27-29) Ei olis voinut paremmin sopia, koska kun hostäiti tuli kotiin, se onneks huomas että olin poissatolaltani ja saatiin puhuttua asiasta. Se pyysi anteeks, että oli oli ollut mulle tyly aamulla ja saatiin puhdistettua ilma. Loppupäivä menikin sit paljon paremmin: D:n kanssa suju hyvin, kävin läpi järjettömän pyykkivuoren ja lajittelin vaatteet lasten kaappeihin, levitin pyyhkeitä ulkona, tiskasin, siivosin jne. Mun työpäivät on tosiaan 7.30-18.30 eli 11 tuntia melkein joka päivä. On kyl rankkaa mut nää suloset lapset tekee tän kaiken sen arvoseks :) 

Tänään olikin tosi hyvä päivä ja lasten rutiini tuntuu jo tosi selkeeltä! Mulla oli niin hauskaa tän pikkuprinsessan kanssa :) Koottiin palapelejä, leikittiin poneilla ja luettiin vähän kirjoja :) Lapset oli tyytyväisiä sekä mä ja vanhemmat jee! 

Päivät on yleensä tällasia: 
Herään noin 7, työpäivä alkaa 7.30. Tytöt syö siinä kohtaa jo aamupalaa. Laitan eväslaukut valmiiks ja varmistan että koululaukuissa on kaikki tarvittava (vanhemmat ollut siinä vielä enimmäkseen vastuussa), autan J:lle koulupuvun päälle ja laitan hiukset. Nyt en oo vielä päässyt kokeileen ajamista, mutta mun vastuulle tulee myös kuskaamiset (ei tosin kaikki). Herätän D:n (jos vanhemmat ei oo sitä vielä tehnyt), vaihdan vaipan, annan sen juoksennella ympäriinsä hetken ja sit laitan sen syöttötuoliin, teen aamupalan sille ja koitan samalla syödä jotain ite. Sen jälkeen leikitään D:n ja A:n kaa jotain (tänään mm. koottiin palapelejä). Sitä ennen vaihdan taas D:n vaipat ja laitan lapsille takit päälle. Noin 9.30 mennään ulos esim. hyppiin trampoliinille tai pienelle kävelylle katsoon hevosia. Ollaan siellä noin tunti ja tullaan takas sisälle. 10.30 annan molemmille maitoo (mitä ne rakastaaa) ja 11 aikoihin vaihdan taas vaipan ja laitan D:n nukkuun. Se nukkuu yleensä noin 2 tuntia ja sillä välin teen jotain A:n kanssa. Yhden aikaan herätän pikkumiehen ja vaihdan taas vaipat (ei tunnu enää vaikeelta vaan ihan easyltä :D). Sit annan jotain syötävää lounaaks ja koitan saada ne syömään. Olin niiin ylpee A:sta, joka söi kaiken mitä annoin sille lounaaks tänään! Yleensä se on ihan mahdoton saada syömään, tänään ei valittanut yhtään. Sit iltapäivällä joko leikitään tai laitan niille telkkarista jotain lastenohjelmia. Loppupäivä onkin sit paljon rennompi eikä niin tarkka.

Hups kun tulikin pitkä postaus ja paljon asiaa, toivottavasti ees joku jaksaa lukee. Aattelin, että olis hyvä jakaa myös vaikeuksia, ettei tää kaikki vaikuta vaan joltain vaaleenpunaselta unelmalta. Arkee tää kuitenkin on enimmäkseen! Ja tuli varmaankin selväks, että joo oon uskossa ja niin onnellinen siitä :D Kohta täytyy alkaa nukkuun et jaksaa herätä huomenna. Heippaa xx

♥: Pilvi